ETLARI PROVOSOI?

lokakuu 20, 2007

17.10.2007 Etelä-Suomen Sanomissa oli näyttävä arvostelu Amanda Vähämäen Pullapelto-albumista. Kiitos näkyvyydestä ja mielenkiintoisesta arviosta lehdelle! En muista koska olisin yhtä innokkaasti ahminut sarjakuva-arvostelua (ja sisäisesti nauranut kippurassa) ja ollut yhtä hämmentynyt. Onko tämä vitsi? Tahallinen provokaatio? Toimittaja tarjosi useita kuolemattomia helmiä painetussa muodossa. Jos Pullapellosta joskus otetaan uusintapainos, houkutus käyttää lehden tekstiä takakannessa on valtava.

”Taidesarjakuva tuntuu yleisesti olevan suttuista ja niin on myös Pullapelto.”

”…epämääräisen kuosin takaa paljastuu surrealistinen tarina…”

”… kuuluuko taidesarjakuvan olla aina viimeistelemätöntä?”

Arvostelu ei ole niin negatiivinen kuin esimerkkini antavat ymmärtää vaan päinvastoin. Arvion kirjoittaja näkee Amandan lahjakkuuden ja kehuu kirjaa mutta onnistuu käyttämään puolet arviolle suodusta tilasta pohtimalla aivan epäolennaisia asioita mm. ihmettelemällä ja kommentoimalla päähenkilön sukupuolta. Päähenkilö on tyttö. Näyttää pojalta mutta on tyttö. Tänä päivänä poikamainen tyttö ei käsittääkseni ole enää ihan vieras ilmiö. On myös olemassa poikia jotka näyttävät tytöiltä. Lähes kolmasosan arviosta kirjoittaja pohtii miten Pullapelto liittyy Liisan seikkailuihin ihmemaassa. Ei se liity mitenkään muuten kuin, että molemmat tarinat sijoittuvat jonkinlaiseen unimaailmaan. Ranskalais-belgialaisen kustantamon Fremokin Experience Alice -projekti on polkaistu käyntiin Pullapellon italialaisen ensijulkaisun jälkeen. Experience Alice -nimikkeen alla olevat työt eivät ole suoraan liitoksissa Carrollin kuuluisaan teokseen. Experience Alice on kirjasarjan nimi ja sen alla on julkaistu tietyn henkisiä teoksia.

Asiantuntemattomuutensa (välinpitämättömyytensä) kirjoittaja paljastaa viimeistään lopussa ilmoittamalla taidesarjakuvan olevan aina viimeistelemätöntä. Terveisiä Chris Warelle, Killoferille, Jim Woodringille, Matti Hagelbergille, Hans Nissenille, Yuichi Yokoyamalle, Petteri Tikkaselle, Charles Burnsille, Junko Mizunolle, Jiro Taniguchille, Richard McGuirelle ja sadoille muille. Teidän sarjoja ei enää luokitella taidesarjakuviksi. Ne eivät näytä tarpeeksi sotkuilta. Useat abstraktit taiteilijat kuitenkin mielletään edelleen taiteilijoiksi vaikka heidän teokset saattavat olla konemaisen selkeitä ja siistejä. Myös Hieronymus Bosch lasketaan edelleen taiteilijaksi vaikka hänen teokset ovat superhuoliteltuja kuten monien hänen aikalaistensa teokset.

Kruunuksi toimittaja kertoo Pullapelto kirjassa olevan 31 sivua. Voisi kuvitella ammatikseen lehteä tekevän ymmärtävän ettei kirjassa tahi lehdessä voi olla paritonta sivumäärää. Mitenkään. Tässä todellisuudessa. Pullapellossa on 62 sivua.

Mutta… kirjoittaja onnistuu osumaan johonkin ja antamaan ajattelemisen aihetta. Siitä mikä on viimeisteltyä ja hyvin piirrettyä voisi keskustella enemmänkin. Joillekin Marvelin jäykät supersankarisarjakuvat edustavat viimeistellyn taideteoksen ylintä huippua. Toisille Katja Tukiaisen piirustukset ja maalaukset ovat täydellisiä. Entä kuinka viimeistelemättömiä ovat vaikkapa Vincent Van Goghin maalaukset tai Monetin lummelampi-aiheiset sotkut? Etelä-Suomen Sanomien teksti antaa yksioikoisen kuvan taidesarjakuvasta. Samoin perustein voisi luokitella Stephen Hawkingsin kuolaavaksi jälkeenjääneeksi vammaiseksi. Taidetta ei määritellä sen ulkoasun vaan kokonaisuuden mukaan.

9 Responses to “ETLARI PROVOSOI?”

  1. Nissen Says:

    Ennen kuin provosoituu moisesta, on syytä ottaa huomioon että kriitikon yhtenä tehtävänä on sanallistaa se mikä on muidenkin mielessä. Uskon että ”suttuisuus” on ensimmäinen sana joka tulee lähes jokaiselle lehden keskivertolukijalle välittömästi mieleen heidän nähdessään Pullapelto-albumin. Itselläni oletan olevan keskivertoa korkeampi sarjakuvasivistys ja ajattelin itse samoin. En kuitenkaan anna moisten seikkojen olla esteenä nauttia Pullapellosta lukukokemuksena. Mitä tulee kirjoittajan ennakkoluuloihin taidesarjakuvasta yleensä, oletan että hän siinäkin on samoilla linjoilla enemmistön kanssa. Ja onko se joku ihme? Millaisen kritiikin oletit saavasi lähettämällä totutusta poikkeavan taidekirjan lehteen jonka kulttuurisivut huokuvat keskiluokkaisia asenteita päivästä päivään?

  2. daada Says:

    Kun kirjoitin tekstin iso osa minua huuti vastaan suunnilleen samoin argumentein kuin Nissen kirjoitti kommentissaan. En tiedä mitä odotin arviolta. Itseasiassa oli suuri (positiivinen) yllätys, että Pullapellosta oli lehdessä ylipäätänsä mitään. Eli pitäisi olla vain tyytyväinen. Mutta jos tyydymme aina asiantuntemattomien kriitikoiden arvioihin, en usko sen kohentavan (taide)sarjakuvan yleistä arvostusta. Eikä se kehitä tekijöitä eikä yleisöä. Jumitamme samassa tilanteessa vuodesta toiseen. Joillekin tilanteen paraneminen tai huonominen on yhdentekevää. Koska toimin alalla ja yritän saada siitä myös elantoni, asia ei ole minulle merkityksetön. Toinen seikka mikä vaikutti vuodatukseeni oli viime viikkoinen sarjakuvakurssi Evtekissä. Myös siellä nousi esille sama asia. Yleinen mielipide siitä mikä on hyvin piirrettyä tai viimeisteltyä erosi selkeästi omastani mikä on ajoittain turhauttavaa. Kuinka selittää taidetta kuolleelle jänikselle?

  3. nissen Says:

    Kannattaa tutustua muilla taiteenaloilla käytyyn vastaavaan taisteluun tuulimyllyjä vastaan. Ihan samat ongelmat on käyty läpi musiikin, elokuvan ja kirjallisuuden saralla. Aina on lehtimiehiä jotka huutavat kuorossa: ”Näin ei saa tehdä” tai ”en ymmärrä tätä joten sen on oltava huonoa!”. On sikäli mielenkiintoista vaikuttaa sellaisella alalla jossa tämä aikuistumisprosessi on vielä kesken. Toisaalta tulee pohdittua sitä että muilla aloilla harjoitettu ”villi meininki” on jäänyt taakse jo monta vuosikymmentä sitten joten arvostelijoiden työ on sikäli helpompaa kun luettavaksi ja katsottavaksi tulee etupäässä muodoltaan perinteisempää kamaa.

    Arvostuksen hakeminen onkin oma lukunsa. Männä viikolla perustettiin Suomeen Sarjakuva-Finlandia, asia joka tuskin jäi keneltäkään huomaamatta. Nostamaan sarjakuvan arvostusta Suomessa (vaikkakin kyse on pelkästä markkinointikikasta). Raatilaisia haastateltiin tuoreeltaan Aamulehdessä ja nämä asiantuntijat kommentoivat mm. että: ”Joka neljäs suomalainen lukee Aku Ankkaa, joten päteviä valitsijoita kyllä riittää”.

    Pitäisikö itkeä vai pitäisikö nauraa?

    Olen itse järkeillyt asian niin että sinä päivänä jona Suomessa alkaa syntyä sarjakuvia jotka voi antaa kenelle tahansa luettavaksi ja heiltä loksahtaa monttu auki välittömästi, alamme lähestyä sitä hetkeä jona voimme vakavissamme ryhtyä vaatimaan alalle arvostusta. Siis muutenkin kuin keinotekoisesti, keksimällä palkintoja ja järjestämällä seminaareja. Vaatimalla arvostusta joka ei tunnu tulevan luonnostaan. Tällä hetkellä Suomessa tehdään paljon ”ihan kivoja” taidesarjakuvia, mutta harvassa ovat ne joiden syvyys vastaa vaikkapa kotimaista proosaa parhaimmillaan.

  4. daada Says:

    En tiedä olenko väärässä mutta minusta tuntuu että sarjakuvassa tapahtuu pitkälti sama kuin kuvataiteessa. Yleisön maku laahaa vuosikymmeniä jäljessä. Jos sarjakuvantekijät jäävät odottamaan luonnostaan tulevaa arvostusta, saattaa se osua kohdalle vasta kuoleman jälkeen. Nyt lukijoilta loksahtaa suu ihastuksesta auki kun eteen läväyttää tusinamangan. Myös laadukasta mangaa tehdään mutta ne eivät taaskaan kiinnosta sen kummemmin kuin kotimainen taidesarjakuva. Kuulostaa pahalta mutta minusta sarjakuva tarvitsee kehityksen ja jatkuvuuden kannalta keinotekoisesti luotua arvostusta.

  5. katjat Says:

    Hei, kuka on kyseinen toimittaja?
    Toimittajan työ on julkista.
    Tämä on kiinnostavaa.

  6. daada Says:

    Outi Mentula. En ole tavannut tai muista että olisi aiemmin kirjoittanut sarjakuvista. Luen kyllä vähän lehtiä.

  7. katjat Says:

    Kiitos tiedosta. Pikaisen tutkistelun jälkeen kyseinen toimittaja vaikuttaisi olevan luokanopettaja ja /tai Limingan sarjakuvalinjan entinen opiskelija.

  8. daada Says:

    Sitten arvostelu on outo. Olenkohan ymmärtänyt sen väärin? Voisiko alaa opiskellut kirjoittaa noin yksioikoisesti? Limingan sarjakuvalinjan opiskelijoiden sarjakuva-arvostelu blogi on kyllä aika hauska, joten ehkä se on mahdollista. Kreegah! Bundolo! blogista löytyy linkki.

  9. katjat Says:

    Osa toimittajista on pätevöitynyt työtä tekemällä, suuri osa omaa myös akateemisen tutkinnon. Tiedotusoppia voi opiskella esimerkiksi Tampereen yliopistossa. Henkilökohtaisesti arvostan toimittajia joilla on laaja yleissivistys ja oikeinkirjoitustaito. Arvostan taidekriitikkoja joilla edellämainittujen lisäksi on taidehistorian ja estetiikan opintoja tukemassa heidän henkilökohtaista näkymystään. Tulemme peruskysymysten äärelle. Mitä vaadimme sarjakuvakriitikolta / sarjakuvatoimittajalta?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: